Nuorisotyö nyt!

Tilannefoorumien sarja käynnistyi aloituskierroksella tuossa syyskuun lopulla: kaksi takana, Tornio lounaisessa Lapissa ja Nurmijärvi Etelä-Suomessa. Ja kaksi edessä: Ilmajoki ja Joensuu. Ja sen jälkeen ja lisäksi monta muuta, pääosa marraskuun kuluessa. Pian on aika koota yhteen ensimmäiset päähuomiot tilaisuuksien keskusteluista ja näkökulmista.

Tornioon menin syyskuun lopulla Rovaniemen kautta: ehdin tavata Lapin lääninhallituksen ja Lapin liiton toimijoita nuorisoalan asioista jutellen ja siten pohjustaa aluenäkökulmaa. Tuolloin 28.9. Rovaniemelle saapuessani oli raikas pieni yöpakkasen jälki ja kuulas ilma jatkui Torniossa ja tuntui kivalta Helsingin jälkeen. Seuraavalla viikolla 5.10. Nurmijärvellä oli noin yhtä paljon eli noin sata ihmistä paikalla, enemistönä tosin opiskelijoita ja etelässäkin syksy alkoi tehdä selvemmin tuloaan. Nuorisotyön ja kansalaistoiminnan lehtoreiden panostus oli nyt syksyn 2006 tilaisuuksia kattavampi. Opiskelijoiden ja ammattilaisten keskusteluissa työstettiin päivän aiheita kuten oli suunniteltukin ja näiden keskustelujen pohjalta päästään vähitellen tarkastelemaan rinnakkain eri näkökulmia eri puolilta Suomea.

6.10. lähdin taas käymään Rovaniemellä: minulla oli tilaisuus osallistua kuunnellen ja omalla puheenvuorollani opetusministeriön ja lääninhallitusten nuorisotoimen sisäisiin neuvottelupäviiin. Ensimmäisenä päivänä lumipyry oli niin sakea, että lentokoneella saapuvat joutuivat tekemään sen Oulun lentokentän kautta bussilla Rovaniemelle ja aikataulu meni osittain uusiksi. Nuorisotyön ja -politiikan rakenteellista asemaa, rahoitusta ja ensi vuoden näkymiä ehdittiin kuitenkin tarkastella hyvin toisen päivän aikana ja silloin oli kaunis aurinkoinen pikkupakkanen ja lumi maassa syksyn väreissä loistelevien lehtipuiden koristelemana.

Sitten olikin itselläni vuorossa osittainen vapaaviikko. Aiemmin tavoitteeni oli jatkaa Rovaniemeltä Inariin, jossa olisin voinut myös seurata saamelaisnuorten konferenssia 16.-17.10. (viittaan kirjoitukseen 17.10.2009), mutta se ei oikein sovittunut aikatauluihini - ja ehkä kolmessa viikossa kolme kertaa työmatkalle Lappia kohti vaikuttaisi jo epätasapainoiselta koko valtakunnallisessa matkaohjelmassani, vaikkakin perusteluja sille kyllä olisi löytynyt. Joka tapauksessa sen sijaan vietin vapaata muutaman päivän nykyisen Kouvolan kaupungin alueella Pohjois-Valkealassa. Hiukan lunta satoi sinnekin ja aamuöisin teltassa lämpötilan laskiessa muutaman asteen pakkaseen täytyi sykertyä tiukemmin makuupussin sisälle - kun oli ensin ollut pakko käydä ihailemassa tähtitaivasta, jota kaupungissa ei näe. Aamut taas olivat juuri niin mukavia joutenolemisia, että kolme vuorokautta tuntui jo miltei viikolta. Voisi sanoa että työasiat olivat jonkin aikaa enimmäkseen poissa tietoisesta mielestä.

Ennen paluutani pieneltä metsäpatikoinnilta Helsinkiin kävin päivittävän tilannekeskustelun uuden Kouvolan kaupungin nuorisotyön tilanteesta. Nuorisopalvelujen päälliköllä oli hyvä mieli siitä, että tavanomaisista muutosvaiheen hässäköistä on nuorisotyössä selviydytty melko hyvin, nykyinen nuorisotyön kokonaisuus uudessa aluekaupungissa tuntuu rakentuneen hyvään suuntaan, ja kiitosta häneltä sai ammattitaitoinen ja sitoutunut, parhaimillaan muutoksen mahdollisuudeksi oivaltanut nuorisotyöntekijäkunta. Eikä pahoja uhkakuvia ole ainakaan toistaiseksi puskenut päälle kuntien yleisistä taloushaasteista riippumatta - toivottavasti ei ole vaarallista kertoa näin, kun osa kunnista toimii jo aiemmin opitulla tavalla hysteerisesti juustohöylällä sohien. Alueen järjestöjä kuntauudistus ei ole myöskään kohdellut kovin kovakouraisesti. Seurakuntien toimintaan uuden kaupungin alueella voisin toisaalta itse suositella vahvempaa toimintojen vuorovaikutuksen koordinointia, koska nykyisen seurakuntayhtymän minimimallissa yhtenäistä ammattalanäkökulmaa ja siten myös yhteistyön edustajaa esimerkiksi yhdistyneen kaupungin suuntaan ei ole.

No, näistä rakennemuutostapauksista kirjoitan eri yhteyksissä kattavammin ja vertailevasti. Tavoitteeni talvea kohti on koota vaikutelmia ja tiedonkeruuni tuloksia vähitellen verkkoon ja sen tuella sitten ensi vuonna myös kirjamuodossa julkaistavaksi. Mutta kaikenlaista tulee väliin ja usein se on kiinnostavaa ja myönteistä, jotta ei oikein voi valittaakaan ajan kulumista. Tänään olin Helsingin Vuosaaressa kuulostelemassa Kansallisen Nuorisokonventin toisen päivän keskusteluja ja huomenna on kolmipäiväisen nuorten työskentelyn huipentumana yleisistunto ja nuorten keskustelujen päätulosten esilletuonti.

Syksyn 2006 työseminaarien sarja oli pääosin suunnattu kuntien nuorisotyöntekijöille, nuorisotyön opiskelijoille ja opettajille. Osallistujien joukossa oli myös vaihtelevasti kansalaisjärjestöjen ja joitakin seurakuntien nuorisotyöntekijöitä, sekä yksittäisesti muita toimijoita. Muissa viime vuosien tilaisuuksissa, joissa itselläni on ollut pyydetty puheenvuoro, on osallistujien jakauma ollut karkeasti samansuuntainen, joskin sosiaalityön ja satunnaisesti koulujen edustajien määrä näyttää alan tilaisuuksissa hiukan lisääntyneen.

Syksyn 2006 seminaarisarjan yhdeksässä tilaisuudessa (Pyhäselkä, Tornio, Suolahti, Turku, Ilmajoki, Nurmijärvi, Mikkeli, Haapavesi, Lappeenranta) osallistujia oli yhteensä 600-700, heistä opiskelijoita yli kolmannes.

Tilaisuuksissa alustin seuraavassa esitetyn listan aihepiireistä ja joissakin tapauksissa mukana oli myös muita alustajia. Tämän jälkeen osallistujat jaettiin ryhmiin keskustelemaan. Ryhmät jaettiin sekaisin eri rooleissa olevien kesken, joissakin tapauksissa eri toivomuksesta tiettyihin alueellisten pyrkimysten, kehittämisprojektien ym. hankkeiden mukaisiin ryhmiin. Iltapäivällä joka ryhmä toi koko osallistujajoukolle tiedoksi heitä eniten puhututtaneet aiheet ja näkökulmat.

Osallistujat saivat tehtäväkseen valita 2-3 aihetta ryhmäkeskusteluun sekä esitettäväksi seminaarin loppuosuudessa ryhmätyön tuottamilla huomioilla evästettyinä. Yhdeksässä seminaarissa muodostui yhteensä 40 keskustelevaa ryhmää (3 ryhmää 3 seminaarissa, 4 ryhmää 3: ssa seminaarissa, sekä 5 ryhmää yhdessä, 6 yhdessä ja 8 yhdessä seminaarissa). Ryhmien keskustelujen ja yhteenvetojen aiheet painottuivat seuraavasti.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus	19
Nuorisotyön selkeys ja huomiointi, arvostus ja perustelu	19
Kunta- ja seutuyhteistyö	16
Moniammatilliset käytännöt, verkostot ja rooli niissä	15
Nuorisolaki	12
Lähipalvelut, verkostot ja keskitetyt palvelut –jäsennys	7
Kuntaliitokset	6
Ostopalvelu, sopimusohjaus ja tilaaja-tuottaja -toiminta – kumppanuusmallit	6
Osaamiskeskittymä, osaamisverkosto tms.	2
Prosessien kuvaus, arviointi, laatu	2
Strategia, ohjelma tms. suhteessa käytännön toteutukseen	1
HUMAK/Amk/T&K ja työelämä	1

Taulukon mukaan vähän käsitelty aihe ei yksiselitteisesti merkitse sen valintaa vähämerkitykselliseksi suhteessa muihin aiheisiin. Useimmissa ryhmissä keskusteltiin yleisesti laajasta aihepiiristä ja käsiteltiin esitetyiksi nimettyjen lisäksi myös muita aiheita, joiden tarkastelu sitten siirtyi nimettyjen teemojen alle. Jotkut ryhmien valinnat ja esitykset olivat yksittäistä teemaa laajempia tai erityisempiä. Ryhmiä kehotettiin myös valitsemaan tarvittaessa 1-2 kokonaan muuta aihetta, jos sellainen ilmeni keskustelussa keskeisenä, tai muuten nimeämään keskustelujensa perusteella jonkin tarkentavan aiheen. Jotkut ryhmät päätyivät esitettyä harvempien (1-2), jotkut taas useampien (3-4) aiheiden painotukseen. Suuntaa-antavasti osallistujia eniten puhuttaneista aiheista yllä esitetty lista kuitenkin kertoo.

Ryhmien esitysten perusteella päädyin tunnistamaan 17 lisäpainotusta ja jäsentämään ne kymmeneksi varsinaiseksi aiheeksi. Näistä useimmin esille tulivat nuorisotyön koulutuksen ja sen arvostuksen haasteet (5 ryhmää), kuntien talous ja päätöksenteko (5), järjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan rooli ja merkitys suhteessa kunnalliseen nuorisotyöhön (3), nuorten osallisuus ja vaikuttaminen (3), sekä yksittäisinä aiheina nuorisolain jalkautuksen käytännöllinen työ, nuorten kiinnostus kunnan nuorisotoimea kohtaan, sekä nuorisotilatoiminnan ja yleensä nuorisotyön paikallisen käytännön työn (”lähipalvelut”) painotus suhteessa palvelurakenteiden kehitykseen.

Alan ”ikuisuuskysymyksenä” näyttäytyvä nuorisotyön selkeyttä ja huomiointia, tunnettavuutta, arvostusta ja perustelua koskeva haaste yhdessä nuorisotyön realistisen kuvaamisen ja selkiyttämisen kanssa nousi eniten käsitellyksi aiheeksi, jonka noin puolet ryhmistä toi esille.

Kunta- ja seutuyhteistyön haasteiden yleisyys keskusteluissa kertoo selvästi niiden koetusta merkityksestä jo ennen virallisen rakenneuudistuksen käynnistymistä. Monen kunnan seutuyhteistyöstä puhuttiin enemmän kuin yksittäisten lähikuntien yhteistyöstä; jälkimmäinen ehkä esiintyi harvemmin, koska se määrittyi varsin yleiseksi ja vakiintuneeksi. Kuntaliitos ryhmien keskusteluissa liittyi poikkeuksetta alueella puheenaiheena olleeseen mahdolliseen tai jo tiedossa olevaan liitokseen.

Yhteistyön ja verkottumisen käsittely kiinnittyi moniin mahdollisiin kumppanuuksiin, aiheisiin ja haasteisiin, mutta yleisimmin kunnan eri toimialojen suhteisiin. Tässä osallistujien näkökulmat ja esimerkit polarisoituivat, toisinaan kärjistyivätkin. Esitettiin monia mielekkäiksi ja toimiviksi koettuja yhteistyön malleja, ja paljon ajatuksia yhteistyön kehittämisestä paremmaksi, mutta myös kokemuksia ja näkökulmia, joissa moniammatillisuus eri toimijoiden kuten koulujen ja sosiaalitoimen kanssa koettiin ongelmaksi tiedonvaihdon ja vaitiolovelvollisuuden näkökulmasta.

Nuorisotyön palvelutarjonnan ja haasteellisen rakenteen jäsentäminen lähipalveluihin, verkosto- ja kumppanuustoteutuksiin sekä keskitettyihin palveluihin liittyi läheisesti seutuyhteistyön haasteeseen tai yleisemmin kysymykseen verkosto- ja yhteistyöstä, mutta se herätti myös yleistä kiinnostusta erityisesti nuorisotyön tarpeen ja tehtävien sekä sisällön jäsentämisen ja esille tuomisen haasteena. Vastaavasti kysymykset ostopalvelusta, sopimusohjauksesta ja tilaaja-tuottaja -toimintatavasta kytkeytyivät keskusteluissa jopa useammin seudullisen kuntayhteistyön haasteeseen tai kunnan nuorisotyön kokonaan ulkoistamisen uhkiin, kuin kunnan sisäisiin organisointitapoihin.

Nuorisotyön palvelutarjonnan ja haasteellisen rakenteen jäsentäminen lähipalveluihin, verkosto- ja kumppanuustoteutuksiin sekä keskitettyihin palveluihin kiinnittyi läheisesti seutuyhteistyön haasteeseen tai yleisemmin kysymykseen verkosto- ja yhteistyöstä, mutta se herätti myös yleistä kiinnostusta erityisesti nuorisotyön tarpeen ja tehtävien sekä sisällön jäsentämisen ja esille tuomisen haasteena. Vastaavasti kysymykset ostopalvelusta, sopimusohjauksesta ja tilaaja-tuottajamallista kytkeytyivät keskusteluissa jopa useammin seudullisen kuntayhteistyön haasteeseen tai kunnan nuorisotyön kokonaan ulkoistamiseen (sen uhkiin), kuin kunnan sisäiseen organisointiin.